Venaziassa suunnistin Antica modisteria Giuliana Longoon ostamaan isulle 50-vuotislahjaa (kukaan teistä ei sitten hiisku sanaakaan, eihän). Lukuisissa perheemme myllerryksissä isä kadotti upean vanhan olkihattunsa ja on ollut aivan lohduton. Kyseinen hattu on ollut osa isän patenttinaamiasasua yhdessä vaalean kesäpuvun, kävelykepin ja sangattomien nenälasien kanssa (nähty mm. eräillä muistorikkailla 50-vuotispäivillä muutama vuosi sitten, juuri niillä samoilla, joilla vedimme ikimuistoisen ilmakitaraesityksemme Hurriganesin tahtiin). Ostin siis uuden naamiaisasun: aidon gondolerieerin hatun ja paidan. Ja koska olen ollut hyvä tyttö ja myyjätär lupasi alennusta päädyin myös aitoon Panama-hattuun. Rakastan sitä!
Tuottavuutta tässä päivässä edustavat uusi bussikorttini ja yritys hankkia italialaista puhelinnumeroa. Olen myös sosialisoinut talossani majailevien ihmisten kanssa ja saanut selville, että vain yksi lukuisista nuorista miehistä on täällä jäädäkseen. Söin perheen äidin laittamaa ruokaa illalliseksi ja katsoin isän kanssa ottelua Fiorentina vs. Groningen. Tämäkin uusi kämppikseni piirtää ja opiskelee sarjakuvia ja rakastaa pleikkaa. Go figure.
Päivän Grom: PaikkailinVenezian aiheuttamaa vajausta (kai mainitsin, että jäätelö näytti ja maistui siellä kamalalta, pitäydyin leivoksissa), makuina cassata sicialiana ja torroncino. Eivät ehkä uusia suosikkejani, mutta kiintoisia tuttavuuksia. Nougat oli pop, mutta tahmeat hedelmäpalat hieman liikaa.
Hupsis, kuis sitä nyt noin pääsi noit huutomerkkei ja sulkeita ropsahtamaan. Yritän parantaa tapani.
3 kommenttia:
Meinasin jossain vaiheessa vaatia, että listaat kaiken olennaisen, mitä haluan Firenzessä nähdä, jotta olet valmis sitten keväistä käyntiäni varten, mutta tajusin just, että täällähän ne on sitten kaikki Jakokaupunkitauti-arkistossa.
Opiskelu ja työt (eilen 11 tunnin työpäivä ja kalusteiden maalausta, tänään onneksi vain yksi luento ja kalusteita ja ikkunanpieliä ja mitä ikinä) tuntuu paljon fiksummalta, ku tietää olevansa vielä joskus sitten pitkän ajan kuluttua pääsemässä Italiaan kenkäostoksille.
Ja siis kamoon! Kesäkengät? Nyt? Nyt on syys, jumalauta, enkö mä ole sitä kuvallisesti todistanut? Ei oo reiluu.
Epäilen, että syksy on vain mun houreista untani ja olen kokonaan uneksinut koko talvikonseptin. Pirun hyvä liikeidea muuten.
Lähetä kommentti