Chiromanzia alla Milano

Tapaan elämäni miehen (tai tulevan aviomieheni, käännös epäselvä) maaliskuussa 2009.

Elän vanhaksi, yli 80-vuotiaaksi. Terveysongelmista merkittävimmäksi nousevat polvivaivat.

Saan kaksi lasta, tytön ja pojan. En kuitenkaan ennen vuotta 2012.

Hormonitasapainoni on sekaisin ja aiheuttaa ongelmia. Noh, kehoni on kyllä yrittänyt PMS-oireilla viestiä, että neljä kuukautta on liian pitkä väli menkoille. En aio kuunnella. En kehoa enkä ennustajaa.

Vuoden sisällä hyvin rakastunut mies soittaa minulle ja lupaa kuut ja tähdet. Täytyy kuulemma suhtautua varauksella, sillä vaikka mies on mennyttä kalua en pysty vastaamaan tunteisiin.

Muutenkin minulla on valtavasti psykologista voimaa ja tapaan dominoida muita. Erityisesti vastakkaista sukupuolta. Pah, miten niin..?

Tulevaisuuden maitani ovat Alankomaat ja Saksa, myös Lontoo värähtelee voimakkaasti. Vuoden 2020 jälkeen hankin talon ulkomailta, todennäköisimmin Hollannista.

Sydämen viivani on nykyisyyden kohdalta suttuinen ja katkeileva. En kykene suhteisiin.

Mutta onneksi aurani on kelta-sininen eli olen avoin uusille asioille, ystävällinen ja vahva. Aurani voima tulee kantamaan minua läpi elämän.

Kaiken tämän ja jotain jo unohtamaani kertoi minulle Burberryn takkiin pukeutunut espanjalainen mies keskellä vilkasta via Montenapoleonia Milanossa. Pradan ja Cuccin liikkeiden keskellä leiriydyimme jalkakäytävälle puhumaan psykologisesta voimasta ja auran luennasta sekä juttukumppanini tulevasta sukupuolenvaihdosleikkauksestaan. Samalla hän luki käteni viivat ja kehui auraani.

Älytöntä. Ja Milanon piti olla kuiva liikemieskaupunki.