El Road trip - Tico style

Maanantaina pääsin vihdoin kaupungin hulinaa pakoon, kun lähdettiinporukalla luontoretkelle, josta muodostuikin erittäin kiinnostava reissu.Aikaisin aamulla Efraínin auto kurvasi hostellin pihaan - ja vain 20minuuttia myöhässä! Sitten käännettiin keula kohti Costa Ricanhengenvaarallisia maanteitä. Täällä on ilmeisesti laskettu kaistan leveysniin, että siihen mahtuu tasan yksi auto, eikä saumavaraa paljon jätetä.Kyllä siinä pari kertaa tuli puristettua ovenkahvaa rystyset valkosina, kunnäytti siltä, että rekka (joita tuntuu täällä olevan neljä kertaa enemmänkuin henkilöautoja) tulee sivuovesta sisään. Ohitukset oli sellasia, ettätuli mieleen ne kohtaukset leffoissa, kun teinit pelaa paskahousua. Kerranjopa tehtiin ohitus sellasen mainoksen kohdalla, jossa pyydettiin välttamäänturhat ohitukset. Retken ensimmäinen pysähdys oli Braullio Carrillonkansallispuisto. Setä oli superkiltti ja päästi meidät kaikkipaikallisten hinnalla, vaikka kuka tahansa tajuais, että mä en ole tica,hyvin kaukana siitä. Sademetsässä oli...vihreää ja kosteaa. Sitten alkoisataa. Ironista, väittäisin. Että täytyykö nyt ihan erikseen alleviivata,mistä se nimi tulee. Nähtiin paljon kasveja ja keltainen joki. Se saaalkunsa jostain tulivuorelta ja väri tulee muistaakseni rikistä. Selvittiinlopulta ulos metsästä märkinä ja tuhoutunein kengin, mutta edelleenhilpeinä. Matka jatkui kohti Karibianmeren rannikkoa, ja mä torkahdin. Kunheräsin, oltiin pysähdytty tien reunaan. Koska poliisi käski tehdä niin. Munmielestä Efraín oli koko ajan ajanut tosi hiljaa ja rauhallisesti (ainakinverrattuna kaikkiin muihin). Sitten tajusin, että mittari oli maileissa.Pidin itseäni vähän tyhmänä, mutta se meni ohi, kun Elena hoksasi samanasian vasta paluumatkalla. Poliisit uhkasi ensin viedä Efraínin kortinpuoleksi vuodeksi, mutta ilmeisesti tuleva asianajaja osas puhua itsensäkuiville ja selvisi 5000 colónin sakoilla. Se on tyyliin kymmenen euroa.Onko tässä suhteellisuudentajua? Ei niin minkäänlaista.Lounastimme Limónissa, joka on tän maan karibialaisin kaupunki, aikavarmasti. Naisilla on valtaisat tissit ja miehet on rastafareja. Ja sielläpuhutaan mitä hauskinta englantia. Jotain pilvipäätä vois ihan hyvin huijataväittämällä sen olevan Kingstonissa ja läpi menis varmasti. Rice&beans conpollo oli aivan sairaan hyvää. Ihan kuin valtaväestön gallo pinto (riisia japapuja), mutta korianteri on vaihdettu kookokseen. Toimii kuin junan vessa.Koska olen pikkusuu, söin puoli annosta, ja Efraín veti hyvällä ruokahalullaloput mun annoksesta. Ja oli tyytyväinen. Tällasia syömäkavereita mä kaipaan!Sitten rannalle. Matka Limónista Puerto Viejoon taisi sujua ihankommelluksitta. Matkan varrella ehdottomasti villeintä oli nähdä, missäkasvatetaan ne banaanit, joita te siellä koti-Suomessa vedätte napoihinne. Ne oli verhottu sinisiin muovipusseihin. Enjoy!Rannikolla tehtiin toinen pitkä kävelylenkki luonnonpuistossa. Nähtiinuseita erilaisia apinoita, laiskiainen, perhosia ja niitä sellaisia rapuja,jotka asuu hiekkakoloissa. Toinen perhonen oli melko teknoväritteinen (i.e.näytti siltä kuin lapsi olisi löytänyt äidin yliviivaustussit), herraKarjalainen ois tykkäilly siitä.Tätä ei kyllä usko kukaan mua tunteva, mutta yöni nukuin teltassa. Ekaakertaa sitten kuudennen luokan traumaattisten muistojen. Hostellissaois voinu valita myös riippumaton, mutta epävakaan sään takia jätettiinkokeilematta. Yö sujui muuten hyvin, mutta säikähdin hieman, kun joku yrittisisään mun telttaan. Onneksi ihan vahingossa.Aamusella huomasimme, että kas, taas sataa. Jäi siis bikinit ja aurinkorasvasillä reissulla käyttämättä. Tehtiin aamupalaa ja lähdettiin takaisin SanJoséhen, että Efraín pääsee luennolle. Paluumatka meni hyvin pitkältinukkuessa. En voinut osallistua olennaiseen road trip-yhteislauleskeluun,koska kaikki musiikki oli espanjaksi ja mulle täysin tuntematonta. Kaksipäivää pelkässä espanjankielisessä seurassa oli myös aiheuttanut sen, ettäkun aamulla puhuin hostellin koiralle suomea (hassuissa paikoissa sepulpahtaa esiin), se kuulosti mun korvaan ihan oudolta. Korvissa surraa jaaivoja kivistää, mutta ainakin oon saanut tehokurssin Costa Rican jaEspanjan puhekielessä. Ja myös aika monessa muussa asiassa. Huomenna seikkailu jatkuu kohti Panamaa...