La vita e troppo veloce... sono in ritardo.

Ja ei, otsikko ei tarkoita, etta olisin raskaana. Sanamuoto kay nimittain myos siihen ilmoitukseen. Eilen kaikki naytti huonolta ja elama masensi. Tanaan herasin uudessa huoneessani valoisaan paivaan (kirjaimellisesti, koska ikkunat ovat isot).

Mulla on nyt vahan sellainen tunne, etta elama menee liian nopeasti, enka ma kerkia mukaan ollenkaan. Mutta toisalta olen aina ollut hyva sprintterina enka mailerina.

Aakkosten puuttuminen johtuu siita, etta kampan langaton netti ei viela toimi. Katsoin helpommaksi kavella kirjastoon kuin ryhtya asentamaan tietokonettani keittioon nettiaparaatin vierelle. Humanistin ratkaisu.

Kiitoksia myotatunnon ilmauksista. Ne auttoivat kun olin jo nappailemassa Finnairin pikakoodia ja tilaamassa ensimmaista lentoa Suomeen. Tai ehka Brysseliin aidin luo.

Taman viikonlopun vietan ujuttamalla itseni poikamiehena elaneen vanhan herran kamppaan. Pienia asioita, kuten ei peilia missaan eika roskista tai saippuaa vessassa. Keittiotakin ajattelin organisoida vahan ja pyyhkia polyja. Herra lahtee syntymasaarelleen Ischialle (Olen ehdottomasti sita mielta, etta tama lomasaarilta kotoisin olevien ihmisten virta elamaani sasi nyt jo loppua. Kuinka kukaan voi ottaa todesta ihmista, joka on kotoisin Lanzarotelta tai Ibizalta?), joten saan riehua rauhassa. Pinja voit siis saapua rauhassa ja lentokenttayon jalkeen paaset suihkuun ja asialliseen kamppaan.

Nyt pitaisi viela keksia, miten Italiassa tehdaan muuttoilmoitus. Vai riittaakohan pelkka Suomeen tehty valiaikaisen osoitteenmuutos... Katsellaan.

Hihihhii, muistin juuri edellisen aakkosongelman aiheuttaman typon: "Naimme lampaita ja puhveleita..."