Väsyttää

Haluaisin kalenterin, joka räjähtää, jos se tulee täyteen. Niinku oikeesti täyteen. Kuvaavaa on, että olen yrittänyt ottaa valokuvaa tämän viikon sivusta, mutten ole kerennyt.

Olen jäljessä lukemisesta enkä ehdi tehdä projektejani. Jossain välissä käväisin nimittäin kangaskaupassa, ja rakastuin, minäkin. Täydellisen kankaan ja muiden tilpehöörien lisäksi minulla on juuri sopiva kaava, pitäisi vain osata ommella hallitusti ja päämäärätietoisesti alusta alkaen huolella. Odotan jo tilaisuutta päästä käyttämään maailman täydellisintä mekkoa (joka ei tunnusta sukulaisuutta sweet emotional love -hameeseen). Olen nyt hehkuttanut tätä projektia kaikille jotka jaksavat teeskennellä kuuntelevansa.

Lisäksi viikkoon mahtui (nipin napin, ja täyteen tuli) vesijumppa, taidenäyttelyn avajaiset, suomireggaen kuuntelua livenä, kaksi musavisaa (eikä joukkueeni voittanut kumpaakaan, mikä on ennenkuulumatonta ja joo toisessa oltiin pisteen häviöllä toisia mutta silti), kolme eri päivää joina pukeuduin lyhytlahkeiseen niskasta sidottavaan haalariin (juu pelkään terveyteni puolesta!), jatkuvaa tuttuihin törmäilyä ympäri kaupunkia ja kaiken kruununa vuoden paskin päivä, kiitos tsemppauksesta niille, jotka sillä auttoivat.

Jollei kenkäni olisi lopullisesti haistattanut tänään loskalle ja lopettanut yhteistyötänsä, mikä vaati pysähdyksen kotona, olisin juuri tullut kotiin noin 43 tunnin liesusta. Tuohon aikaan sisältyi viikon neljäs täysi työpäivä, viikon toinen grafiikanopettajan sijaistus ja odotettavan huonosti laulettu Let's Hear It For The Boy karokessa. Ai niin, ja Brasiliasta asti roudattua sokeriruokoviinaa Myyrmäessä!

Tänä aamuna nautin "MITÄ VITTUA SÄ TÄÄLLÄ TEET?" -tyyppisestä herätyksestä (on muuten lause, jossa painon voi laittaa joka sanalle) kun työkaverini (joka ei enää edes asu kyseisessä talossa) löysi minut nukkumasta veljensä (joka myös on työkaveri) huoneesta. Poikien isä kutsui aamukahville, jonka aikana minua suostuteltiin loiventamaan jyrkähköä oloani kaljalla, jonka jälkeen opin, että kun pirulle antaa pikkusormen, se juottaa päiväkännit. Tai yrittää, jollei ensin sammu itse sohvalle. Loistavan erinomaisen vaikuttava vinyylikokoelma ja sauna hoitivat sielun tehokkaasti, pesin vaatteeni ja pukeuduin siksi aikaa työkaverikseni (siksi toisena mainituksi, joka ei päässyt sängystä ylös ennen kuin myöhään iltapäivällä). Sitten seikkailin Tikkurilasta kenkien vaihdon kautta juhlimaan keskustaan tuplasynttäreitä, joissa illan teemajuoma oli aikuisten mustikkamaito, joka muuten toimii. Tapasin ainakin yhden uuden kivan ihmisen jonka näen onneksi ylihuomenna uudestaan.

Haaveilen viikosta, jolloin olen lukenut tarpeelliset koulujutut ennakkoon ja kieltäytynyt tarjotuista työvuoroista, jolloin tarvitsisi vain käydä luennoilla (4x1,5h/vko ei ole paljon, mutta kun se muu työ) ja ommella ja vedostaa ja maalata ja askarrella ja... Listani toteuttamattomista projekteista on huomattava. Aion saada tämän onnellisen ihmisen viikkoni, koska olen sen arvoinen. Oliks muuta?

Olen unohtanut, mistä piti teille avautua, mutta nyt pitää ryhtyä katsomaan maanantain luennon harjoitustehtävää läpi, muuten huominen ei tuo yhtään lohtua, joten palannen asiaan mikäli muistini palautuu.