Juu, se päivä oli ja meni kauniisti huomaamatta. Olimme Trapanissa ja poltin kasvoni auringossa. Kyllä vähän ihmeteltiin kahviloiden sydänaiheisia koristuksia, mutta ei sit kuitenkaan naksahtanut aivoissa mitään kummempaa Heureka!-hetkeä.
Firenzeen palattuani oli vieläkin autuaasti tietämätön kunnes satuin tässä viime yönä vilkaisemaan tallaamaani katukivetystä hieman normaalia tarkemmin. Ja ei saatana! Katsokaa nyt itse mitä sieltä löytyi...
Pöhkö, olet elämäni! [Toinen] Pöhköliini
Mutta eipä mitään, kyllähän bimbot saavat rakkauttaan toisilleen julistaa. Mutta pitääkö näitä makeiluja mun kotiovelle asti tuoda, häh?
Tiedätkö kuinka pidän sinusta yhdestä kymmeneen?
Ja sitten alkoivat numerot. Ihan itsepäisyyttäni seurasin niitä korttelin ympäri. Romeo oli jaksanut heiluttaa sivellintä kunnioitettavan pitkään, numeroita riitti 81. asti!
Anteeksi rakas, maali loppui kesken. Rakastan sinua, Pi.
Että Hyvää Ystävänpäivää kaikille, näin jälkijättöisesti!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti