No siis kirjoittamattomuushan ei ole minun syy vaan teidän, sillä aina kun pääsen istahtamaan hetkeksi koneen ääreen vapaa-ajan aktiviteetit mielessä, niin koko aika humahtaakin vanhojen tekstien lukemiseen. Ei voi mitään.
Juha kertoi joskus tarinaa intialaisesta miehestä, joka istui muutaman päivän lontoolaisella lentokentällä. Kun joku virkailija meni sitten kysymään oliko joku vialla niin mies ilmoitii odotavansa sieluaan, joka ei pysynyt perässä lennon ajan. Samaistun tähän täysin. Sieluni saattoi toki palata Suomeen jossain vaihessa, mutta jos se ei pelästynyt pakkasta niin ainakin ajatusta neljästä kahdeksan aamusta viikossa (oikeasti, ei neljännen vuoden opiskelijoilla kuuluisi olla enää aikasia aamuja, piltit on olemassa niitä varten) ja nyt se varmaan köllöttelee jossain Goan rannikolla ja nauraa räkäisesti. Tämän seurauksena kuljen kotoa yliopistolle ja yliopistolta kotiin univelkaisena zombiena ja pohdin kosmisia kuplia, mutten juurikaan mitään muuta.
En uskalla luvata kommentteja kummempaa seuraavaan neljään viikkoon, joidenka aikana intensiivitankkaan päähäni avointen systeemien kvanttidynamiikkaa [onneksi aivan ihanan italialaisen luennoitsija avulla. Sabrina on energinen ja fiksu ja kaunis ja käyttää kivoja vaatteita ja koruja (niihin flanellipaitamiehiin kyllästyy loppujen lopuksi aika nopeasti) ja MEIKKAA (myös niihin naisiin, silloin kun niitä näkee, joita ei erota loskasta yrittämälläkään) ja pelastaa tammikuuni täysin. Olen ihan rakastunut...]. Tämän jälkeen omistan ainakin pari tuntia enemmän aikaa viikossa. lupaan yrittää panostaa teihin osan. Kunnes Tuomas alkaa pitää rahantahkomiskurssia, jonka jälkeen olenkin ahne kapitalistisika ja seuraan enää pörssikursseja...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti