Harvoin on sunnuntai ollut niin sunnuntai kuin tänä sunnuntaina (tutkijaryhmämme toteaa, että sana sunnuntai alkaa menettää merkitystään noin neljän toiston jälkeen). Sukulaisten kanssa syöty Nuutin-päivän ateria koostui lohiseljankasta, Hasselbackan perunoista, rakkaan lammasystävämme Frank Mäkkylän paistista (Ilmeisesti äitini semiotiikan rajoja koetteleva proggis oli tehdä rosvopaistia ilman maakuoppaa. Eikö maakuoppa nyt kuitenkin määrittele koko sen ruokalajin syvimmän olemuksen? Sitäpaitsi tulkinta, jonka mukaan kuopan voi korvata kaalinlehdillä oli vähintäänkin kyseenalainen. Kokkaus on välillä aika scifiä hommaa. Pirun mureaa ja hyvää tuli kyllä Frankistä.), erinäisistä juureslisäkkeistä, glögipäärynöistä ja pekaanipiiraasta. Juu, samanlaisesta sokerin taivaaseenasumisen vuosipäivän pekaanipiiraasta, jollaisen ystäväni tuhosivat noin kahdessa sekunnissa viime bileissä.
Olen mahdollisesti tulossa vanhaksi minäkin niin kuin kaikki tutut viimeaikaisesta valituksesta päätellen. En nimittäin ole ollut missään koko viikonloppuna, ja olen nauttinut elämästäni suuresti. Eilen olisi pitänyt lähteä, mutta nukuin niin myöhään, että ilta meni leipoessa ja siivotessa. No perjantaina olin toverini luona ja teimme herkullista couscousia jonka lisäksi mässytimme suklaapraliinijuttua ja siemailimme portviiniä. Villiä.Suonette anteeksi, minun on nyt mentävä laittamaan villasukat jalkoihini. Aion neuloa, lukea Ernst Lampenin kielipakinoita ja syödä vihreitä kuulia.
1 kommentti:
Onneks sain sulta luvan sun kuvan julkaisuun koska tein susta ihan oman postauksen. Hahaa! Ajattelin vaan varottaa ettet järkyty kun oma kuva pomppaa sieltä blogin etusivulta vastaan.
Lähetä kommentti