Via Alfani 58, 14.01.2008, kello 11.45
Jäänreuna yltää jo ensmmäiseen tykkiriviin. Suolalihapurkkeja on jäljellä kolme tusinaa. Miehistön joukossa näkyvät ensimmäiset keripukinoireet. Ensimmäisenä poistuvat punataudin heikentämät, sitten uudet tulokkaat. Vanhat jäävät, kuten minä.
Vajaat kaksi tuntia istuttu. Ei jälkeäkään tohtorinna Bigazzista. Alamme liikehtiä hermostuneesti. Taas jonkun pää putkahtaa ovien välistä. Pudistamme päätämme. Jonkunhan kai on täälläkin istuttava, odotettava, ehkä kuoltava. Toinen espresso saattoi sittenkin olla liikaa. Tai kaksi liian vähän. Olisi pitänyt ostaa se punaviinipullo. Hermostuttaa. Nälkä. Kaksi tuntia. Punaposkinen professori lopettaa tenttinsä viereisessä salissa ja katsahtaa meihin hämmentyneenä. Ei, ei kiitos, ei keskiaikaa tänään. Ihan Storia del Costume riittäisi. Mutta jotain olennaista puuttuu... yhä. Mihin helvettiin se tentaattori on joutunut?
Piazza dell'unita italiana, 13.05
Seison pysäkillä. Eri numeroilla koristeltuja busseja kulkee ohi. Vaan ei oikeaa. Väännämme heikomman puoleista läppää paralleelista deittailuun. Väsyttää ja olen märkä. Sateenvarjo hajalla. Firene tulvii. Kaduilla kerrotaan kauhutarinoita vuodesta -66. Kun Firenze tipahti yössä kolme sataa vuotta taaksepäin kehityksessä. Kun Duomon sisällä pystyi soutelemaan. Kun poliisit kulkivat yöllä veneillään pelastamassa hukkuvia lemmikkieläimiä.
Hyvä on, ei siis laatuelokuvaa meille. Noh, saatana, jotain edes. Italialainen dubbaus vähentää englanninkielen kliseisyyttä ja Will Smithin raivostuttavuutta. Koiran kuolema saa melkein itkemään. Olenkohan liian väsynyt? Elokuvan loputtua olo on omituinen. Suurin emotionaalinen vuoristorata kuukausiin. Forse anche io sono leggenda.
Jäljelle jääneille riittää ruokaa viikoiksi. Lämpötila on laskenut siedettäväksi ja kaikki kuoliolle alttiit ulokkeet pudonneet jo aikoja sitten. Nostimme lipun salkoon ja istumme alas. Voimme vain odottaa. Ja odottaa.
Viale Mille, 18.30 tai jotain
Kolme tuntia myöhemmin bussipysäkillä. Missä viipyy bussi? Jopa aiemmin odottamani keräilyharvinaisuus, numero 1B Warner Village, ajaa ohi lennätten viisi metriä kuraa pysäkillä seisovien päälle. Päivä täynnä odottamista ja odottamista. Turhaan tosin. Bussi ei tule, vaikka lakon piti alkaa vasta tunnin kuluttua. Täytyy siis kävellä. Radan poikki on vedetty poliisiteippiä. Tästä ei sitten pääse yli eikä ali. Eikä edes söpöjä rikospaikkatutkijoita. Miten hyödytöntä... Täytyy kiertää. Puolentoista tunnin kuluttua saavun via Morgagnille. Suoraan Voguen kuvauksista karanneita italomiehiä ja raksatyömaata. Voi, miksi jätinkään keskusta-alueen?
Via Morgagni, aika määrittelemätön ja tuntematon
Myöhemmin, paljon myöhemmin. Missä viipyy opettaja? Kielikurssin ovella seisomme me toisillemme tuntemattomat ymmällämme. Listan kolmestatoista nimestä paikalle päätyy viisi. Roxyn, Catharzyna, Paloma, Konstantinos ja minä. Kansalaisuudet päättelemme helposti nimistä. Varsinainen euroopan unionin kokoontuminen, missä viipyy reunalla norkoileva ja jengiin kärttävä turkkilainen? Ketään ei näy. Ei edes opettajaa. Ai niin, bussilakko on alkanut. Maailma jämähtää. Kukaan ei enää liiku Firenzessä.
Via Vittorio Emmanuale II, no voi kuule kiinnostaakin niin vitusti
Minuutteja tai tunteja myöhemmin astun ulos. Sataa jälleen tai yhä. Kohta niiden täytyy vaihtaa kansallisurheilu jalkapallosta perhokalastukseen. Mutta antaa veden roiskua. Olen ostanut uuden sateenvarjonkin. Kävelen bussittomassa yössä neljä kilometriä kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämä oli loputtoman viihdyttävää! Hihittelin täällä itsekseni. Työkaverini väitti kivenkovaan, että sen mielestä Italiassa junat ja kaikki muukin toimii aina ajallaan. Se on niitä ihmisiä, jotka on kroonisesti oikeassa. Oikeasti epäilen, että se on vain nähnyt unta Italiassa käynnistä. Se on ainoa selitys.
Kevääni kannalta olennaisin kysymys seuraa: kun olet varmasti suorittanut kattavampaa vertailua kuin esim. minä joka en ole suorittanut, niin viitsisitkö vaikka lähettää sähköpostia siitä, mikä on fiksuin reitti ja firma lentää sinne päin maailmaa?
Ajattelin, että päättäisin tällä viikolla koska tulen (ja sen, mihin kouluun pyrin, jotta saan pääsykokeet sumplittua matkan kanssa. Ei hoiva-alalle, got it.)jotta olisi jotain mitä odottaa ja tuijotella kalenterissa.
Mä suosittelen katsomaan lentoja ekana ainakin osoitteesta www.vertaa.fi
Katottiin sieltä lennot '06 Bosnian kesäreissulle ja hintaerot oli valtavat!! JA meidän ei tarvinnu ollenkaan lentää Finskillä (mikä on ahtain ja pihein ja muutenkin persein lentoyhtiö nykyään. ruokakin maistuu kierrätetyltä).
Paras lentoyhtiö millä olen lentänyt, on Czech airlines (siellä sai ilmasta hyvää viiniä ja oli tilaa vaikka pelata jalkapalloa...mikä sen viinin jälkeen vaikutti loistavalta idealta).
Lähetä kommentti