Päivityksiä

Miksei tämä laitteisto voi oppia muistamaan mun salasanaa? Joka toinen kerta se vaatii sitä ja mun pitää vääntäytyä peittojen alta (sisälämpötila yhä alle 19 celsiusta) etsimään. Ja sit kirjapinot kaatuu ja peitto menee väärin enkä enää löydä hyvää asentoa.

Ja ei, en vieläkään halua oppia bloggaamaan kännykällä. Herra armahda!

Harrastin kotielämää ja pyykkäsin päiviä sitten. Ja mun pyykit on flipanneet täysin. Pyykki kuivuu yhä. Tai kuivuu ja kuivuu, muutoksia olosuhteissa/muodossa ei ole juuri havaittu. Ehkä ensi viikolla sitten... Noh, enhän mä tietenkään olis valkoisia, mustia tai punaisia vaatteita tarvinnutkaan. Paitsi etten juuri käytä muita värejä.

Yritän lukea tenttiin, johon luin jo kerran. Tällä kerralla toivomme kovasti, että professoressa saapuisi paikalle. Kolmatta tenttikertaa ei nimittäin ole tai tule. Että siinäpähän sitten itket. Jos ensimmäisellä lukukerralla oli vaikeuksia motivoitua, miten mun voi olettaa löytävän sitä motiivaatiota nyt? Ihan vain retoorisesti kysäisen.

Lauantaina olin pelottavissa ja riehakkaissa synttärijuhlissa. Espanjalaisia. Paljon espanjalaisia Juaneja, Carmeneita, Petroja ja Palomia. Oli kai siel muutama lattarikin, ranskiksia ja yksi polakko. Niin ja yksi varsin eksynyt suomalainen. Ruokaa oli paljon ja sangria hyvää. Ihmiset polttivat sisällä ja pari pätkää kattoon kiinnitettyä serpentiiniäkin. Niskaani kaadettiin puolipullollista kuohuvaa, mutta tapahtumasta oltiin niin vilpittömän kauhistuneita ja pahoillaan etten voinut olla vihainen. Ja aika hassultahan se tuntui. Kokeilkaa toki. Lauloin myös, uhan ja vakavan ryhmäpaineen alla tosin, onnittelulaulun suomeksi. En sitten millään muistanut "Hyvää syntymäpäivää"-viisun säveltä, joten tyylittelin "Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain"-pätkällä. Näinkin voi käydä. Kotimatkalle sain saattajan, koska olimme keskellä extracommunity-aluetta eikä siellä saa blondi yksinään viipottaa. Ei kukaan tätä muistanut meille kertoa kun nuorina ja sievinä asuimme keskellä samaista aluetta loistavassa yhden tähden hotellissa. Onko maailmasta tullut vaarallisempi vai minusta vain parempi saalis?

Vietin aamupäivän latailemalla ja uudelleen latailemalla iTunesia, koska ultrahienosoittimeni ei suvinnut toimia ennen sopivia siistimis ja virkistystoimenpiteitä. Blah, mokomakin siiviläkuono.
Nyt lähden talsimaan (auts, jalkoihin sattuu, kävelimme kielikurssille ja takaisin, monia, monia kilometrejä) piazza Brunelleschille sattuvasti nimettyyn cafe Brunelleschiin kaakaolle. Huomenna vuorossa museum Stibbert ja näyttely "Male Vanities". Illalla syömään immeisten kanssa. Torstaina hoitelemme bisneksiä suomalaisten kesken ja hankimme mulle lähes miinusmerkkisesti työllistävän työpaikan kielipiirinvetäjänä.