Istuskelin sängyllä uusissa vaaleanpunaisilla kissanpennuilla koristeilluissa pyjamanhousuissa ja pohdin tulevaisuutta. Tammikuussa ihmisten oletetaan tekevän niin. Joten leikitään sitten mukana. Oletettavasti jään tänne vielä toukokuuksi, vaikka kämpästä ei ole tietoakaan ja kaikki tuntemani ihmiset lähtevät pois kauan ennen sitä. Ehkä minusta nyt viimein tulee sivistynyt ja henkevä kun ei ole muutakaan tekemistä kuin sivistää itseään. Tosta henkistämisestä nyt sitten tiedä... Vakavien ajatusten jälkeen lohturuuan tarve oli itsestäänselvä. Ei ole ihmisten hommaa tämä.
Yllättyyköhän kukaan jos sanon, että täällä sataa yhä. Ja että ulkomailla asuminen vaikuttaa suomityttöihin mielenkiintoisella tavalla. Minä(kin) olen kehittänyt alusvaateaddiktion. Intimissinin alennusmyynnit koituvat vielä tuhokseni.
Onneksi on kaakaota, vaahtokarkkeja ja kammottavan imelä italialainen rakkausromaani täynnä kreivittäria ja tallipoikia.
2 kommenttia:
Haa! Just vast bongasin, että toihan on tuttua settiä tossa toisessa kuvassa!
Moi,
mä nyt vaan sanoisin, että tuu kotiin, jos toukokuu ei houkuta siellä - Suomessa on ainakin asuntoja ja ihmisiä :). Jos olisin parempibudjettinen, sanoisin, että jää toukokuuksi, ja tulen mukaan kiertämään italiaa, mutta juuri nyt lasken onko minulla varaa mennä kahta kertaa pääkaupunkiseudulle helmikuussa, joten myönnän olevani kurjimus ja pysyväni ikuisesti Turussa...
Lähetä kommentti