Sunnuntaitunnustuksia

Oli hyvät bileet. Kiitos niistä. Tulee paha mieli aina kun muistan, että löin sitä yhtä tyhmää. Se oli minun puoleltani harvinaisen typerää toimintaa ihan normaaliinkin typeryyteen verrattuna. Lupaan, etten enää koskaan lyö ketään. Joten siitä anteeksi kaikille läsnä olleille. Valokuvamateriaali on täysin julkaisukelvotonta, mutta onneksi sitä on paljon!

Jos näkisitte, miten hirveä pää mulla on tänään, voisitte kuvitella, että osakseni on sattunut epätavallisen julma ja kohtuuton rangaistus. Olisitte väärässä. Olen ansainnut tämän. Tosin metrossa vastaan tullut tuttu väitti ystävällisesti, että ansaitsen vain noin puolet kurjuudestani (fyysisen puolen, en henkistä) mutta hänpä ei tiedäkään kuin osan totuutta.

Nyt pitää lisätä Purplen When a Blind Man Cries mun "sunday mourning" -soittolistalle, tajusin äsken kotimatkalla, että se aivan ehdottomasti kuuluu sinne ("I'm lying on the floor/ Whether I'm drunk or dead I really ain't too sure") ja sitten pitää siirtyä telkkarin eteen koomaamaan. Katsoimme viiden ihmisen ja viiden pitsan voimin Dr. Philiä aamummalla ja nyt toivon, että sieltä tulisi jotain yhtä tasotonta. Uu, joku teinidraamakomediasaippuasysteemi jossa on Kelly Osbourne! Telkkari tuntee mut niin hyvin!