X libris

Talvi on kirjaisaa aikaa. Takkatuli jää haaveeksi, sillä toi takka on jonkun arkkitehdin suunnittelema, (=savuttaa) eikä mulla ole myöskään lukulaseja eikä edes sellaista oleellista hefneriaanista aamutakkia, mutta villasukat on ja saavin kokoinen kahvikuppi.

Ensin tulee joulu, ja mun kirjeistäni joulupukille on viime vuosina voinut päätellä, (sen lisäksi, etten ole ollut ollenkaan niin tuhma kuin väitetään, se oli väärinkäsitys!) että olisi vaan helpompaa, jos Akateemisella kirjakaupalla olisi joku häälahjalistaan verrattavissa oleva systeemi. Itse asiassa voisin vaan käyttää sitä Stokkan häälahjapalvelua, ja sitten sukulaiset pääsisivät edes toivottamaan, että toivottavasti sinä ja kirjastosi tulette hyvin onnellisiksi yhdessä (olemmehan luodut toisillemme), kun oikeista häistä niiden on turha tämän lapsen kohdalla haaveilla. Näen tässä ajatuksessa hei ihan hienoa symbolista symmetriaa!


Suunnilleen siinä vaiheessa, kun joulukirjat on luettu, (tosin jonkinlainen vahinkoperinne on, että yksi jää roikkumaan sopivaa fiilistä odottaen avaamattomana jonnekin vapun tienoille asti) siis pääosin, tulevat alet. Akateemisen on yleensä paras (saalis kuvattuna yllä), Suomalaisen kirjakaupan valikoima oli tänä vuonna harvinaisen suuri pettymys. Kirjakerhot ovat nykyään turhia, tarjolla on yksinomaan sellaista makulatuuria kuin Elämäsi tantraseksitilkkutyöt ja Hauskimmat vessanseinäkirjoitukset lasten humalassa väärinkuulemina. Lakatkaa kutsumasta niitä kirjakerhoiksi, jos niiden kohderyhmänä ovat ihmiset, jotka vihaavat kirjoja ja haluavat niiden kuolevan!

Tähän pinoon ei kuitenkaan pääse kajoamaan vielä hetkeen, sillä samaan aikaan tulee opiskelu, valta lukemisestani siirtyy professoreille ja ryöstökalastan Rikhardinkadun kirjaston suomenkielinen kaunokirjallisuus -osastoa etsimässä jotain tiettyä valikoimaa jonkun tietyn tyypin tietyn ajan lyyrisestä tuotannosta jonkun neljännen sepon suomentamana. Paras fiilis: kun pitää kurssille lukea jotain, minkä on aikonut lukea jo vaikka kuinka kauan. Case in point: Sylvia Beachin Shakespeare and Company. Hei, jos musta ei kuulu mitään, oon mahdollisesti vaan pakannut laukkuni ja karannut Pariisiin lukemaan sitä oikeassa ympäristössä. Tai nukun univelkojani kiinni, jompi kumpi.

Saara, vastauksena kysymykseesi siitä, kuka juo kanssasi kaiken kaljan visassa huomenna haluaisin sanoa, ettei se kalja ole ennenkään baarista juomalla loppunut, mutta ihailen haluasi yrittää sitkeästi. Valitsen tiukkojen viikkoaikataulujen vuoksi vaihtoehtoista keskiviikkoalkoholia teekkaripartiolaistytön (onpas olemassa) kanssa. Mutta onneksi olen huomenna menossa myöskin töihin, kirjastoon, jonkun taideopiskelijoiden näyttelygalleriatiladiivailujutun avajaisiin ja kuntosalille! Ettei ole yksipuolista elämä ainakaan. Siinä välissä ehtii varmaan pari hetkeä pistäytyä Mascotissakin. Miten niin mistä ne univelat oikein tulevat? En mä vaan ymmärrä.