perjantai 1. helmikuuta 2008

Tuoppitytöt tippuu.

Käytiin tovereiden kanssa katsomassa PINTANDWEFALL-keikka numerossa.
Kyllä osasi tytöt soittaa jytisevää rokkenrollia. Sellainen musiikki sopii vanhalle teknomiehelle. Hirveetä meininkiä ilman suurempia kommervenkkejä ja kaikki sopivan ironisen tyylitietoisesti. Sitäpaitsi kitaristi muistuttaa hybridiä eräästä tänne kirjoittavasta naisrokkareita vihaavasta graafikko-pedagogista ja eräästä maailmaamatkustavasta, Porvoosta tunnetuksi tulleesta elokuvaprekaariystävästäni. (Se oikealla)

Ah!

Josta tulikin mieleeni: Kävimme myös tarkastamassa 19. päivä subterraanin trubaduurin, Mauri Anteron keikkakunnon samaisella seurahuoneella. Mukaansa Mauri Antero oli tuonut pitkäaikaisen kollegansa Pedron. Yhdessä 60-luvun maanalaiset reliikit esittivät kimaran toinen toistaan viihdyttävämpiä otteita tuotannostaan.
Nostalgiahoure nosti päätään muistellessani lukemattomia hetkiä
pojanheitukkana, joita olen viettänyt kuunnellen haltioituneen riehakkaana Kamelilaulu-LP:tä ja muuta kansantaiteilijan tuotantoa.
Myöhemmin samana iltana
vetäydyimme kuitenkin uusimpaan paikalliseen turkulaisen yökerholordin juottolaan. Pakkohan se on myöntää; oli siellä melko hauskaa.

Musiikista puheenollen. Olen rakastunut. Hän on nuori, kaunis, nainen, kanadalainen ja laulaa kuin enkeli kompuroidessaan kotiin pitkän kapakkaillan jälkeen. Hänen nimensä on Emily Haines ja hänen musiikkivideonsa lumosi minut. Olen nyt kuunnellut tätä pienosäesteistä, eteeristä indie-soft rokkia ihan liikaa. Alan pyöristyä kulmista, fokus katoaa.





Niin ja jos neiti Turku voisi kykyjensä mukaan "ripata" antamani joululahjan ja lähettää syntyneet musiikkitiedostot minulle jotenkin, niin Pyynö arvostaisi suuresti!

Ei muuta tällä erää. Pitäkää ittenne miehinä!

2 kommenttia:

aino kirjoitti...

Mun mielestä on söpöä, että sä sanoit argumenttina sen bändin hienouden puolesta sen yhtäläisyyden eräisiin tuttuihin hahmoihin.

Lisäksi uskon, että sanajoukko "sopivan ironisen tyylitietoisesti" kiteyttää sen, kuinka vaikeeks sä teet helpot asiat välillä itsellesi, mutta sen takiahan me susta tykätään. Mut älä ota cooliutta niin vakavasti. Se ei oo siistiä...

Eräs Saara kirjoitti...

Yritin tyrkyttää Ainolle tota Metriciä, jossa laulaa Emily Haines, mutta ei se tietenkään lämmenny. Ehkäpä herra mononegro haluaisi testata.