Tieto lisää tuskaa

Firenze näkee auringon ensimmäistä kertaa kolmeen päivään, netti toimii ja telkkari toimii. Ja mitä? Maailma on mennyt sekaisin tässä välillä.

Burmalaiset munkit antavat periksi, mutta Hesari on ryhtynyt käyttämään yhdistelmää Myanmarin eli Burman. BBC puhuu pelkästä Burmasta, italialaiset Myanmarista. Pukeuduin punaiseen paitaan vaikken poistunut kotoa. Näytin punahilkalta.

Venäjä marsii ulos Etyjin kokouksesta. Ei sillä, että kukaan varmaan oikeasti yllättyi. Onneksi italilaiset tietävät, mikä tässä maailmassa ihmisiä kiinnostaa ja uutisoivat Naomi Campbellin esiintymisestä Ballando Con Le Stelle-ohjelmassa. Myös Totti (muistatteko? jalkapalloilija, sylki Poulsenin päälle 2004... mitä mä oikein yritän...) näkyy huutavan kostoa ManUlle. Uuh, striking.

Ja Espoo seisoo yhä pienen ihmisen puolella. Tällä kertaa vastaan pahoja sielua vahingoittavia pakanauskontoja ja Helinä Rautavaaraa vastaan. Jos joku väkiälytön lässyttäjä koskaan lähestyy minua noin niin kuin kouluviranomaisen olemuksessa ja yrittää tunkea eteen jotain allekirjoitettavaa, ettei vain minun kullanmussujeni herkkää henkistä maailmaa täräytettäisi, niin tungen sen arvaatte kyllä minne. Ja pistän verikoirat perään. Museo-sähköpostilistalla asiasta tiedotettiin jo aiemmin, joten mulla on ollut aikaa vaahdota. Pysyin vielä mukana Lauslahden argumentoinnissa. Joten kuten. Tietysti voisi olla helpompaa vain pitää vanhempainilta, jossa kerrottaisiin koko kulltuuripolusta ja sen tarkoituksesta. Mistä sitä tietää, vaikka Sibelius aiheuttaisi jollekin traumoja. Tai improvisaatio teatteri. Minulle ainakin aiheuttaa. Mutta tämä Metsämaan täti. Voi pyhä Sylvi! Olkaa kuule espoolaiset huolettomia, poikas' valveil'on.

Ylimääräisiä miinuspisteitä, jos tunnistaa lainauksen. Paitsi Sandralle. Ei noista kuorolaisista koskaan tiedä.

Koska tieto selvästi tekee minulle pahaa ja aiheuttaa vain turhaa verenpaineennousua ja ryppyjä, lähden nyt kaupungille ostamaan jotain kivaa ja syömään jäätelöä.
Siitäs saatte typerät uutistoimistot! Hah.