Elämäni on melko tapahtumaköyhää. Koska olen, toisin kuin Pix, täysin kykenemätön itsekritiikkiin tai -sensuuriin, pystyn suoltamaan tekstiä siitäkin, kun mitään ei tapahdu. Elämäni vain alkaa muistuttaa tv-viihdettä: tapahtumat etenevät luonnottoman hitaasti, käsikirjoittajilla ei ole yhtään uutta käännettä hihassaan ja seuraamista jatkaa oikeastaan vain siitä pakosta, että on jo mennyt oppimaan hahmot, tietää, kuka on pahis ja kuka vaan semipahis, eikä jaksa opetella uusia. Ja tätä en toivo teistä kenellekään, siksi olisi paree olla vaiti. Vaikkakin kuulin juuri, että mun työkuulumiset saattaa jopa viihdyttää. Eräskin vanha ystävä meinasi tukehtua kahviinsa kuullessaan mun opettelevan koodaamista. Itse meinasin tukehtua omaan kahviini kuullessani tästä tukehtumiskohtauksesta, koska lauseen koomisuus avautui vasta tässä yhteydessä. Taitaa olla vähän erilaista koodaamista tää jota meillä töissä harjoitetaan, siihen liittyvät koneetki on huomattavasti isokokoisempia ja tyhmempiä.
Oikeastaan pitäisi jaksaa avautua vaikka nyt sun mistä, lähinnä esim. siitä, että kaikki on hankalaa, mutta jätän sen toiseen kertaan, mielentilani on täydellisen väärä. Olen nukkunut järjettömän kauan ja hyvin viime viikon itkunsekaisen primäärisestä dysmenorreasta potkunsa saavan unettoman kiukun jälkeen, ja tuntuu ihan sunnuntailta. On uskomattoman kaunis syyspäivä, jonka kontrasti eiliseen räntäsateeseen on ihana, ihana asia, on kylmää ja aurinkoista, ja olen menossa Bloody Partyihin, mitä se sitten meinaakin. Mukaan piti ottaa jotain punaista syötävää tai juotavaa, ja varsinkin kämmeneni ovat omaksuneet teeman hienosti. Aniliinit kädet johtuvat punajuuripiirakasta joka paistuu juuri. Old skool, sellasesta missä on lähinnä punajuurta. Rakastan Kotilieden reseptiarkistoja. Lisäksi vois ottaa mukaan viiniä, jota sain töissä kiitokseksi kun olin ollut jotenkin aktiivinen, eli kyselin tyhmiä koulutuksessa esimiehien kiusaamisen lomassa ja oikoluin siinä seisaaltani tuotetuntemusta käsittelevät powerpointit.
Juon kahvia ja syön taikinaa, harkitsen keskipitkällä aikavälillä koiran ulkoilutusta ja suihkua.
Ei sit muuta.
A, kiitos kortista, se oli hieno ja taiteellinen, arvostan kovasti.
Hauskaa viikonloppuilua, tyypit, may the force be with you.
Toivottaa viikonpäiväsokeudesta kärsivä kotimarthastewarttinne Aino.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti