Olen alkanut kärsiä tyhjän blogitekstilaatiokon kammosta. Yritän alkaa kirjoittaa jotain, mutta totean, että en osaa suomea, että elämässäni ei tapahdu mitään, mikä voisi millään tavoin kiinnostaa ketään ("Rakas blogi, tänään ratkaisin yhden kvasilineaarisen ja kaksi epälineaarista osittaisdifferentiaaliyhtälöä.") ja että en koskaan kirjoita mitään, kirjoittaminen on alkanut ahdistaa.
Toisaalta ette ole jääneet mistään paitsi. Muutaman viimeisen viikon arkirutiineista poikkeavimmat hetkeni ovat liittyneet kissan virtsanäytteen ottamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ei ollut muuten ihan helppoa ja Taikurille tuli ujo pissa siinä vaiheessa kun tökin muovikauhaa viidettä kertaa sen hännän alle yhden aamun aikana.
Näin tosin onneksi vain tähän päivään asti, sillä kiitos Hullujen Päivien, elämääni mahtui parin tunnin ajan ihan oikeaa jännitystä. Heräsin puoli kuudelta, jonotin tunnin ulkona (viileää, mutta inhimillistä) ja kymmenen minuuttia sisällä (piinaavaa). Tuloksena lentoliput Mumbayhin halvalla kuin voi. Mmm, kolmen kuukauden päästä otan aurinkoa Goan rannalla Pellen kanssa...
Seurauksena olin valtaisan adrennaliiniryöpyn valtaamana koko aamupäivän ja täydellisessä koomassa noin puolesta päivästä eteenpäin. Onneksi (!!) meille tuli eilen telkkari ja vietimme Saran kanssa monta auvoisaa hetkeä espanjalaisten saippuasarjojen ja amerikkalaisten malliohjelmien parissa. Hieno keksintö tuo näköradio.
Ja nyt kun mieleeni muistui, milloin itse kukin on matkaamassa kirjamessuille?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Sisällyksestä viis. Neiti matkaa yli yhden kvarttaalin longituudeja länteenpäin. Tämä on jo suunnatonta kateutta ja kyräilyä aiheuttava tekijä.
Oma laumani lemmikkejä koostuu lähinnä Tampereen pohjoispuolella itiävistä kroonisista pussinuuskan käyttäjistä. Tietyissä tilanteissa huvittavia ja helposti pidettäviä, mutta pitkän päälle rasittavia tapauksia. Niitä ei suuremmalti tarvitse hoitaa, mutta kaitseta ja kouluttaa sitäkin enemmän.
Pohjola vaikenee.
Kuka on Pelle?
Olen menossa aika varmasti lauantaina ja perinteisesti äidin kanssa, mutta näen muitakin ihmisiä mielelläni (vaikka tässä tilanteessa ikävöinkin äitiä enemmän kuin ketään) ja sen jälkeen olisi ihana mennä yhdessä vaikka ulos syömään tai vaikka ryyppäämään, jos siltä tuntuu. Joskus sekin on tarpeen. Voin omistaa myös sunnuntaipäivän sulle, jos kerran olet silloin täällä. Huomaatko, sua rakastetaan! Elämä ei siis ole turhaa.
Suukot siskolta, josta myös tuntuu, että elämä kaipaisi henkilökohtaista sisällöntuottajaa.
Pelle as in Pelle Miljoona..
Menen itse varmaan jo torstaina ja ylipäätään olen Helsingissävarmaan ke-pe. Viikonlopuksi pitää palata tänne lukemaan tenttiin.
Voisko yrittää nähdä jo keskiviikkoiltana? Olen torstaina töissä+kuoroharkoissa, eli vapaa vasta yhdeksän jälkeen. Mutta perjantaina voin olla vapaa aamupäivällä. Illalla on Ksoidinmenot (miks mun menoilla on aina niin ihmeellisiä nimiä?).
pix, ajattelin jo näin pirun ajoissa ilmoittaa, että tulemme itsenäisyyspäivää viettämään turkuun, joten jos olet kotosalla, voisi treffata?
Lähetä kommentti