sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Poliisisetiä ja shoppailuterapiaa
Shoppailuterapia todella toimii. Ostin uuden laukun juuri ennen kuin valitettava lompakon anastus tapahtui enkä ole lainkaan niin vihainen lompakon katoamisesta kuin olen onnellinen uudesta laukustani. Sitä paitsi koska olin juuri kuluttanut kaiken käteiseni ei varas saanut saaliikseen kuin hiluja. Hyvä ostos siis kaiken kaikkiaan.
Itse asiassa hankin alunperin hieman toisenmallisen veskan kun silloinen rahapussini ei mahtunut muihin malleihin. Kun rahapussi sitten sopivasti vietiin palasin torimyyjän luokse ja vaihdoin laukkuni sievempään malliin. Nyt pitäsi vielä metsästää uusi lompakko ja isänpäivälahja isulle. Onneksi sugardaddy-Miikan voi kuulemma luottaa.
Eilisen hienoihin kokemuksiin kuului myös rikosilmoituksen täyttäminen italiaksi. Tai siis olisinhan minä voinut sen englanniksikin tehdä, mutta se taas olisi vaatinut matkaamista kaupungin toiselle laidalle. Blah. Sain joka tapauksessa juosta ympäri Firenzeä, sillä toiset poliisisedät neuvoivat minua kohti englanninkielistä mestaa ja toiset lähempänä ollutta italialaista. Lisäksi nolasin itseni täydellisesti kysymällä Uffizin edessä komeilta poliiseilta "Dov'e l'Uffizi?" yritä siinä nyt änkyttää virnuileville nuorukaisille et en mä tätä taidemestaa vaan ihan karabinieeritoimistoa täs etsiskelen. Selviydyin kuitenkin, karabinieeri Di Ticco oli erittäin ystävällinen. Englannin kielisestä käännöksestä voi sitten taas olla monta mieltä... jos joku tietää mitä "self-styled" mun ammatin perässä merkitsee saa kertoa ihan vapaasti.
Tänään en ajatellut tehdä yhtään mitään. Korkeintaan raahautua lähikauppaan ruuan perässä. Katkaisin ulosmenoputkeni jo perjantaina, joten ei tarvitse enää yrittää jotain ennätystä. Sitä paitsi Miikan sanojen mukaan perjantai koostui "tyypeistä soittamassa ambientia, jätkistä, jotka kokkas sen tahtiin ja parista tytöstä, jotka söi ruokaa lavan reunalla...performanssia."
Eilen söimme pizzaa pariinkin otteeseen, istuimme katukahviloissa ja kuuntelimme katusoittajia, sain viimein valokuvattua piazza Republican karusellin ja lopulta tuijotimme calcio-koostetta irkkupubin telkkarista. Opin, että Palermo pelaa vaalenapunaisissa paidoissa. Ilahduin suunnattomasti ja viihdytin väkeä huutamalla "Palermo!" aina kun vaaleanpunaista näkyi. Melkein yhtä hauskaa kuin rugdy. Melkein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti