torstai 18. lokakuuta 2007

Disconnecting people

Puhelimella saa kiinni, mutta en välttämättä vieläkään osaa itse sitä käyttää.

Vähän ahdisti laittaa puhelin viiden päivän jälkeen päälle. Sinne oli tullut jotain taiteellisen oloista multimediaviesteinä, runsaasti kahvittelukutsuja, joitakin bilekutsuja, muutama työvuorotarjous ja yksi oikein ilahduttava yöllä lähetetty viesti jossa oli ensin satunnainen kommentti hiukan väärin kirjoitettuna ja perässä luki selventävä "kyllä olemme kännissä ja nämä naiset eivät puhu meille". Asiaa! Ei mitenkään ihan paha elämä, siis, mutta silti tekis mieli vaan laittaa takas pois koko luuri... nnoin.

Eli unohtakaa tuo ensimmäinen lause. Itse asiassa unohtakaa koko juttu. Meen nyt tekemään lihapullia ja perunamuusia. Hiukan on vituttanu tänään, muuten.



Edit: Kello on 2020, eikä juuri vituta enää ollenkaan vittumaiset asiakaspalvelijat, vittumaiset puhelinvaihdetädit tai ees vittumaiset odotusmusiikit (saatanan perkele, jos oon virastoaikana ihan hereillä ja kotona ja soittamassa jonnekin, ni ois kohteliasta edes vastata). Terapia löytyy leipomisesta. Tänäänhän mun piti alunperin pitää lampaankyljyspäivä, mutta koska unohdin ottaa lihaköntin sulamaan, tein sen sijaan perunamuusia (muistakaa, lapset: 50% alkemiaa, 50% äidinrakkautta) joka näyttää epäilyttävältä mutta on hyvää, ja lihapullia, jotka todistavat sen, että olen kaukaa viisas ja läheltä helvetin hyvännäköinen. Olin nimittäin laittanut timjamia tuoreena pakastimeen, ja sit sitä vaan sai suoraan heitettyä taikinan joukkoon. Uskon, että jopa eräs Saara olisi ollut näistä lihapullista ylpeä.

Lisäksi tein snickerdoodleseja, koska olen kattonut liikaa amerikkalaisia teinisarjoja ja koska intertekstuaalinen leipominen on melkein yhtä hauskaa kuin intertekstuaalinen juominen (A, joskus vielä uudestaan Whiskey Bariin! Jos Hunter S. Thompson joi Chivas Regalia, kelpaa se meillekin.) ja lisäksi koska ne on aika hyviä.

Musta tulee vielä hyvä vaimo jollekulle. Uraongelmat ratkaistu.

"Goddamit woman, where's my drink?"

Aino.

4 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Aino, ihmiset kaipaavat sinua, minä muun muassa. Kerro keino jolla sinut voi tavata jos se kerran ei ole puhelin. Pliis. Sielussa on semmoinen Ainonmentävä aukko just nyt.

NärhiA kirjoitti...

ainakin mun netti (lue blogi) addiktioni on sen verran vakava, että luen sekä sähköpostin että facebookin että blogin useaan kertaan päivässä.
puhelimet on niin five minutes ago.

ja tajusin just ettei edellisen tunnustaminen ollut sit kuitenkaan se järkevin veto...

blah

Kaikkonen kirjoitti...

ei, mä olen aiccu edelleen sitä mieltä, että susta tulis maailman paras poikaystävä, jonka taisin muistini mukaan jkl:ssä todeta taannoin..

eeva kirjoitti...

Mitä on snickersdoodlesit? En oo ikinä kuullukaan moisista vaikka hei kuka on kattonu enemmän amerikkalaisia teinisarjoja? Rice krispie squaret sentään tiedän, mut niitäkin kai myydään kaupoissa ja ne on samaa kamaa ku meidän riisisuklaa eli se siitä. Haluaisin joskus maistaa a) Pop Tartseja b) Ding Dongeja. Eikö oo sairasta kulttuuri-imperialismia että himoitsen noita tuotteita vaikken edes tiedä mitä ne tarkalleen on? Intertekstuaalinen ruokailu on jees t: Miss Savulohibagel