Ryanair ja italiaanot ne yhteen soppii...

Kerrankin oli Ryanairilla lentäminen antoisaa. Italialaisten kansanluonne mitä ilmeisimmin toimii uskomattoman hyvin halpalentoyhtiöiden kanssa.

Odotellessamme lennon alkua (olin hyyyyvin ajoissa kentällä, seikat jotka johtivat tähän selitetään myöhemmissä postauksissa) ainakin kolme matkustajaa sai kohtauksen kun missään ei saanut polttaa. Seuraavan kriisin aiheutta lentokenttäbaari, joka oli pelkkä kolo seinässä. Eikä sieltä saanut edes cafe correttoa. Barbaarimaista. Kaupassa myytiin vain keksejä, suklaata ja viinaa. Luin Imagea ja nauroin ääneen, eikä kukaan katsonut pahasti.

Lennolla takanani istui auttamaton flirttailija, joka kävi läpi niin lähistön mammat kuin lentoemotkin. Mutta silleen positiivisesti, että kaikilla meillä oli vain uskomattoman hauskaa. Kaiuttimista kuului hurrausta, taputusta ja fanfaareja aina kun joku voitti lentoemojen myymillä arvoilla. Lisäksi saimme ekstrapitkät fanfaarit laskeuduttuamme Pisan kentälle puoli tuntia etuajassa.

Stuertti oli hyvin söpö. Kannattaa hymyillä ja olla avuton. Pikkurahan puute johti ilmaiseen vesipulloon. "Ryanair will survive, but you won't." Myöhemmin lentoemo yritti kuuluttaa jotain, mutta repesi täysin kesken kaiken ja keskeytti. Taputimme hänellekin. Stuertti unohti kuuluttaa ranskaksi ja totesi vain, ettei noin tyhmää kieltä tarvitse muistaa. Valot sammuivat kolme kertaa ja ainakin kerran kyse oli lentoemon mokasta.

Taisivat olla hieman väsyneitä raukat.

Yöllä Firenzessä taksikuskikin antoi alennusta kun olin taas kerran unohtanut rikkoa seteleitä.