The pen is the penis ja muita ajatuksia englannin opiskelusta

On olemassa yksi opiskelijaryhmä, joka typeryydessään ja ärsyttävyydessään vetää vertoja jopa aikuisopiskelijoille. Ensimmäisenä opiskeluvuonna ei vain huomattu sitä, kun kuuluttiin vielä itse Niihin eli fukseihin. Siis mikä niitä vaivaa? Fuksien parhaimmisto a.k.a. pohjasakka tuntuu kerääntyneen englannin laitokselle, jossa olen joutunut viime aikoina hengaamaan, koska aikoinani kuvittelin, että pitäisi lukea myös jotain "järkevää" kieltä. Kävi ilmi, että järkevää kieltä opiskelevat ihmiset ovat kaikkea muuta kuin järkeviä. Tässä muutama suosikkini.

Tyyppi 1: "Mua ei kiinnosta kielioppi pätkääkään!" Hyvä. Miksi sä sitten opiskelet täällä? Näiden ihmisten mieleen ei ole juolahtanut, että kielen opiskelu yliopistossa ei pidä sisällään pelkkiä keskusteluharjoituksia, kirjojen lukemista tai amerikkalaisten TV-sarjojen tutkimista. Jos kielitiede ei uppoa, se on hyvä huomata jo pääsykoevaiheessa ja jättää paikkansa jollekulle sellaiselle, joka oikeasti haluaa sen. Tämä typpi myös valitti pieniä luokkia, koska "niissä istutaan opettajan sylissä, eikä voi rauhassa pelata kännykkäpelejä" ja sanoi olevansa "henkeen ja vereen humanisti" mutta vaihtavansa silti pääainetta valtsikaan, koska humanistit ei saa rahaa mistään. Ole siis hyvä ja mene johonkin englanninkieliseen maahan opiskelemaan niitä hyvinpalkattuja valtiotieteitä tai vaikka kansalaisopiston keskusteluryhmään, kunhan et vain häiritse niitä Eugenen opetuslapsia, jotka saa kiksinä foneettisista transkriptioista ja lukee Karlssonin Yleistä kielitiedettä iltasaduksi. Tällä en siis suinkaan viittaa itseeni. En tosiaankaan. Ihan oikeasti.

Tyyppi 2: "But Finnegan says in his book..." Joo, niin sanoo. Ja Finnegan onkin idiootti, jonka kirja on kohdistettu palikoille. Onnea, olet täydellinen esimerkki kohdeyleisöstä. Nämä tyypit ovat opetelleet pääsykoekirjan ulkoa niin etu- kuin takaperinkin ja pitävät sitä pyhänä kirjanaan. Opettajat saavat kestää niiden jatkuvaa pommitusta, jos missään vaiheessa erehtyvät päästämään suustaan kommentin, jonka voi tulkita Finneganin tai Hebronin vastaiseksi. Millaisia akateemikkoja näistä ihmisistä tulee? "No, en mä nyt oikein saanut kasaan mitään tutkimusta, kun referoin vaan näitä vanhoja suosikkeja. Oikeassahan ne on." Hanki mielipiteitä, ole kiltti. Vaarana on tietysti se, että kun ne keksii jotain omaa sanottavaa, puhetulva vain pahenee.

Tyyppi 3: Kaikki sympatia ujoudelle, mutta jossain vaiheessa aikuisikää siitä on päästävä yli, varsinkin jos meinaa toimia...no, käytännössä millään alalla, mutta varsinkaan kielenopettajana. Ensimmäisellä ääntämistunnilla kaikkien piti lausua tiettyjä sanapareja, kuten "I am very weary." Kun päästiin tämän reppanan kohdalle, se pysytteli hiljaa ja alkoi itkeä. Mua suretti enemmän opettaja, joka selvästi häkeltyi tapahtuneesta täysin. Varsinkin, kun se oli käyttänyt ensimmäiset puoli tuntia sen selittämiseen, että tätä ei saa ottaa henkilökohtaisesti, eikä kurssin tarkoitus ole ahdistella nuoria ihmisiä. Kun tunti oli ohi, ja tyttö oli pysytellyt hiljaa takarivissä, opettaja sanoi, että ne vois pitää tunteja myös kahdestaan, jos ryhmätilanne tuntuu vaikealta. Se tyttö on silti aina tullut tunnille, muttei vahingossakaan avaa suutaan. Olin melko helpottunut sen puolesta, kun se onnistui olemaan kipeänä juuri sinä päivänä, kun opettaja pisti meidät laulamaan "It don´t mean a thing if it ain´t got that swing" ja lukemaan Dr. Seussia. Tarkoituksena oli oppia rytmin merkitys.

Muita asioita, joita en kuvitellut tekeväni englannintunneilla:

Yhteiskunnallinen keskustelu: Ääntämisope on kovin valveutunut ja yrittää tartuttaa sitä myös oppilaisiin. Sen takia tunnilla on harhauduttu puhumaan mm. sokerijuurikkaan viljelystä Suomessa, Myanmarin (mä sanoisin Burman) tilanteesta ja siitä, annetaanko oppilaille tosiaan arvosanoja persoonallisuuden mukaan. Mulle se lupasi vitosen, koska mulla on niin kivat lasit. Ehkä myös siksi, että kukaan muu ei taida lukea Hesaria ja keskustelu olis monologia ilman mua.

Tok Pisin: Kyllä vain, olen oppinut muodostamaan lauseita Tok Pisiniksi. Non-lingvisteille tiedoksi: se on Papua Uudessa Guineassa puhuttava kreolikieli (kyllä Aino, ei ole pidgin enää, tietosi ovat vanhentuneet), joka on käytännössä yksinkertaistettua englantia. Niiden sana pianolle on bigpela bakus yu paitim ikrai eli "iso laatikko, joka itkee, kun sitä hakkaa". Tämä oli Eugenen mielestä erityisen hilpeää.

Suomi: Opin pari viikkoa sitten, että vokaali ja konsonantti ovat suomeksi ääntiö ja kerake. Kuka opetti? Ei suinkaan Aino, vaan amerikkalainen opettajani. Pistää nöyräksi. Eugene on myös kovin innostunut matkimaan erilaisia aksentteja. Calton (britti) kuulostaa jenkkejä matkiessaan lähinnä Al Pacinolta, jota on ammuttu kurkkuun.

Tämän kaiken seurauksena olen päättänyt seuraavan: EI ENÄÄ UUSIA SIVUAINEITA!!! Olen liian vanha käymään samoilla kursseille fuksien kanssa siitä huolimatta, että siellä saa tuntea itsensä neroksi, jos tietää intransitiivisen ja transitiivisen verbin eron tai sen, missä malagassia puhutaan.

Olen kärsinyt unettomuudesta noin viikon ja alkaa olla hermo pinnassa. Sen taitaa huomata.