Disconnecting people

Puhelimella saa kiinni, mutta en välttämättä vieläkään osaa itse sitä käyttää.

Vähän ahdisti laittaa puhelin viiden päivän jälkeen päälle. Sinne oli tullut jotain taiteellisen oloista multimediaviesteinä, runsaasti kahvittelukutsuja, joitakin bilekutsuja, muutama työvuorotarjous ja yksi oikein ilahduttava yöllä lähetetty viesti jossa oli ensin satunnainen kommentti hiukan väärin kirjoitettuna ja perässä luki selventävä "kyllä olemme kännissä ja nämä naiset eivät puhu meille". Asiaa! Ei mitenkään ihan paha elämä, siis, mutta silti tekis mieli vaan laittaa takas pois koko luuri... nnoin.

Eli unohtakaa tuo ensimmäinen lause. Itse asiassa unohtakaa koko juttu. Meen nyt tekemään lihapullia ja perunamuusia. Hiukan on vituttanu tänään, muuten.



Edit: Kello on 2020, eikä juuri vituta enää ollenkaan vittumaiset asiakaspalvelijat, vittumaiset puhelinvaihdetädit tai ees vittumaiset odotusmusiikit (saatanan perkele, jos oon virastoaikana ihan hereillä ja kotona ja soittamassa jonnekin, ni ois kohteliasta edes vastata). Terapia löytyy leipomisesta. Tänäänhän mun piti alunperin pitää lampaankyljyspäivä, mutta koska unohdin ottaa lihaköntin sulamaan, tein sen sijaan perunamuusia (muistakaa, lapset: 50% alkemiaa, 50% äidinrakkautta) joka näyttää epäilyttävältä mutta on hyvää, ja lihapullia, jotka todistavat sen, että olen kaukaa viisas ja läheltä helvetin hyvännäköinen. Olin nimittäin laittanut timjamia tuoreena pakastimeen, ja sit sitä vaan sai suoraan heitettyä taikinan joukkoon. Uskon, että jopa eräs Saara olisi ollut näistä lihapullista ylpeä.

Lisäksi tein snickerdoodleseja, koska olen kattonut liikaa amerikkalaisia teinisarjoja ja koska intertekstuaalinen leipominen on melkein yhtä hauskaa kuin intertekstuaalinen juominen (A, joskus vielä uudestaan Whiskey Bariin! Jos Hunter S. Thompson joi Chivas Regalia, kelpaa se meillekin.) ja lisäksi koska ne on aika hyviä.

Musta tulee vielä hyvä vaimo jollekulle. Uraongelmat ratkaistu.

"Goddamit woman, where's my drink?"

Aino.