Hirveästi ei ole kertomista Ravennasta, ellette väen vängällä halua pikakurssia paleoromanisista mosaiikeista.
Ei, en uskonutkaan, että haluaisitte.
Mosaiikkiähkystä huolimatta koko vierailu oli varsin onnistunut. Valloittava opettajamme dottoressa Cirri selitti kaiken ulkomuistista, löysi loistavan ravintolan ja onnistui eksymään ja harhailemaan kaupungin kadulla varsin lahjakkaasti. Erilaisia karttoja ja kadunkulkijoita käytettiin ahkerasti hyväksi. Japanilaiset ottivat ahkerasti kuvia ja englantilaiset unohtuivat aina välillä matkasta. Museot juostiin nopeasti läpi ja sitten istuttiin pitkään viinilasin ääressä ja puitiin nähtyä. Emilia-Romagnan ilmiselvimmät erikoisuudet ragu ja piadinat (kaksi rieskaa ja välissä usein crudoa ja bresaolaa) on nyt kokeiltu ja oikein kelvoiksi havaittu. Eikä se viinikään pahaa ollut.
Tutustuin kahteen suloiseen meksikolaiseen tyttöön, jotka rakastavat suomalaista musiikkia. Menen heidän luokseen illallistamaan myöhemmin viikolla.
Kaupunki on täynnä romaanisia kirkkoja, lähinnä 600 ja 700-luvuilta. Sinällään hyvin hauskan näköisiä rakennuksia, sillä yleisemmän ristimuodon sijasta useimmat ovat kahdeksankulmioita (kahdeksan on ylösnousemuksen luku, kt. Raamattu). Kirkoissa on paljon, paljon, mosaikkeja, useimmat loisteliaasti toteutettuja, hyvin säilyneitä ja täynnä kultaa. Kuuluisan Galla Placidian mausoleumi näytti varsin vaatiamattomalta, kunnes kuulimme sen uponneen pari metriä maan sisään. Dante hauta sen sijaan oli aika tylsä valkoinen koppero. Kurkkasimme kadun kulmasta nopeasti ja jatkoimme ravintolaan. Dantehan asettui asumaan Ravennaan firenzeläisten häädettyä hänet kaupungistaan ja kirjoitti La Divina Commedian siellä. Joten luonnollisesti kaupunki on täynnä kaikenlaista Dante-sälää. Pisteet kuitenkin Ravennalle, joka on onnistunut pitämään Danten haudan ja perinnön pienessä kaupungissaan Firenzen uhkailuista ja aneluista huolimatta.
Ravennan lisäksi lauantaihini mahtui myös hieno ilta englantilaisessa pubissa rugbyn maailmanmestaruuskisojen finaalia seuraten. Etelä-Afrikka voitti, mikä olikin oikeus ja kohtuus, sillä kaikki Englannin pelaajat olivat (ja ovat kai yhä) uskomattoman rumia.
Ilma on muuttunut hyytäväksi täällä suunnalla. Erityisesti sisäilma, sillä lämmitys aloitetaan vasta ensi kuussa. +16 astetta on vielä ihan normaali sisäilman lämpötila näiden mielestä. Jäädyn. Pahinta on, ettei missään ole oikeastaan lämmin, joten kylmä seuraa kaikkialle. Tarvitsen ainakin pari villapaitaa ja talvitakin. Unelmoin Suomen tiivisti rakennetuista taloista ja lämmitysjärjestelmistä. Plussapuolena olen havainnut, että sukkahousut ovat täällä huomattavasti Suomea halvempia. Jos nyt joku hopeareunus pitää tähänkin sadepilveen repäistä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ajattelin myös liittyä halloween rientoihin :)
Ja mä jotenki aloin muistelee, et oltais menty kesällä kihloihin (taisin kosia, koska se on mun juttu), joten olishan sitä kiva vaimokettaan tavata näin pitkästä aikaa. Mä teen pelivedon ja tuun suoraan töistä, koska mä olen luonnostaan aika karmiva (18 kuppia kahvia ja 9 tupakkaa tekee ihmeitä näinkin upealle yksilölle).
POP. Loistavaa!
mulla on hirveä hinku pukeutua kissaksi...
älkää edes kysykö miksi, mutta voisin olla jonkinlainen werecat.
ihmiskissa ei vain kuulosta hyvältä. werefeline?
juu, kielet ei ihan ole mun alaa...
vaimoke odottelee tapaamista.
A, osaan täysin samaistua kärsimyksiisi. HOAS-asunto, ei lämmitystä, ulkona pahimmillaan viisi astetta pakkasta. Näissä olosuhteissa Dalai Lamallekin kasvaisi kyrpä otsaan.
Juu, myös okt, mistä öljypolttimo (tai joku miestermi) mennyt kikkaralle, on yllättävän kylmä. Lämmin vesi on myös rajoitettua (=sitä ei ole) :)
Lähetä kommentti