Miten musta tuntuu, ettei nyt yksinkertaisesti ole mitään kirjoitettavaa? Kirjoitan silti kuitenkin, koska Ainon lailla uskon, että tekemättämyydestä tulee hauskempaa kun sen jakaa.
Vaikka olenhan minä käynyt kaupassa ja kokenut sähkökatkosten sarjan , jonka aikana törmäilimme oviin ja toisiimme sillä talo oli oikeasti pilkkopimeä. Olen myös ryhtynyt aloittamaan aamuni tuijottamalla peiliin ja toistamalla miten rumalta ja lihavalta näytän. Egon negaus on tässä maassa välttämätöntä. En haluaisin tottua siihen, että rekkakuskit hurraavat ja viheltelevät kun menen ohi tai skootterikuskit pysäyttävät viereen kehumaan. Mutta vaikeaahan tämä on. Itseasiassa se on huvittavaa, eikä enää lainkaan imartelevaa. Kauneus ei ole koskaan ollut näin helppoa, vetyperoksiidia vaan päähän.
Iltaelämälle Firenze on kallis kaupunki, mutta olenpahan saanut leikkiä kaunista ja rikasta tilaamalla älyttömän kalliita ja maukkaita cocktaileja hoikilta tummapukuisilta tarjoilijoilta. Musiikki soi kaikkialla aivan liian lujaa, joten lämpimät välit keskustelukumppaniin ovat must. Kävimme myös amerikkalaisessa baarissa The Red Garter (perustettu 70-luvulla) jossa törmäsimme perussuomalaiseen baari-iltaan. Humalaisia ihmisiä ja karaokea. Puhumattakaan jättiscreenistä, joka näytti collegejalkapalloa (sitä amerikkalaista) ja rugbya. Pakenimme.
Ostin myös kansioita ja järjestin luentomuistiinpanoni, mutta tämä tieto menee jo ehkä over-sharing-osastoon.
Lopetan siis. Ehkä ensi viikko on jo jännempi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Moi!
Yllättäen muistiinpanojen järjesteleminen tuntuu vievän leijonanosan munkin elämästä. Mutta se johtuu ehkä vain siitä, että yritän kompensoida sitä, etten osaa mitään Akademissa, ja luulenpa että minun pitäisi osata. Lisäksi haluan muistuttaa, että olet aina ollut kaunis (ei tarvitse mennä Italiian asti ollakseen kaunis, jos on sinä). Kolmanneksi (ja tämän jälkeen egosi jo kyllä räjähtää) tunnustan olevani koukuttunut blogiinne ja myös kade, sillä oma elämäni tyhjyys on jo tilassa, jossa en pysty enää ilmaisemaan itseäni selkeästi, mielenkiintoisesta puhumattakaan.
Kiitos ja kuittaus.
-e
Sun elämä on niin paljon jänskempää ku mun. Mä tod näk kirjotan tänään vain siitä, mitä mun aamupalaleipä sisältää (preview: tomaattia ja metua). Juu, unet välillä pelottaa. Viime yönä näin jotain kovin kummaa bordelli unta, mutta ei siitä sen enempää.
Lähetä kommentti